Videolla on siis suomenhevostamma Sera. Ja kuten näkyy, Sera ei ravaa puhtaasti. Hevosen taustahan on lähivuosina pelkkänä siitostammana olo, ja nivelrikkokin on jo nuorena hevosena saatu. Nyt tamma tuli meille tekemään myös varsaa, mutta koska vasta tänä keväänä on edessä astutus joutui tamma myös töihin. Videolla tammaa on ratsastettu kaksi viikkoa pienissä pätkissä ja ensimmäisellä kerralla ravia ei meinannut löytyä ollenkaan vaan korvat höröllään tamma paineli laukalla menemään tai vaihtoehtoisesti etupää ravaten ja takapää laukaten. Kuten arvata saattaa historiasta, ei Seralla kovinkaan vahvaa lihaskuntoa tällä hetkellä ole eikä koulutuskaan ole perusasioita pidemmällä. Joten videolla tarkoitin olla ylpeä tammasta koska se on löytänyt hetkittäin hyvinkin hienosti ravin itsestänsä, kunhan malttaa mennä rauhassa ja keskittyen. Luonteeltaanhan Sera on ystävällinen hörhö, joka harhailee uteliaana menemään läpi elämässään ja on tyytyväinen kunhan rutiinit ja kaverit pysyy ;) Joten tämä keskittyminen töihinsä on ollut myös vähän työn alla samoin kun voimaton jalka, johon ei auta kuin voiman, kunnon ja tasapainon kasvattaminen. Ja kuten suurimmalla osalla nivelrikko hevosista - säännöllinen järkevä liikunta eikä missään nimessä seisontaan jättäminen.
Video oli ainoastaan facebookissa päivän, kun se oli jo linkattu epäystävälliseen sävyyn nettiin ja kyseltiin että ontuuko tämä hevonen. Ja siellä sitten arvottiin että onko kyse ontumisesta, tahdittamisesta, huonosta alustasta, epätasaisuudesta ja vaikka mistä. Ja epäiltiin myös minun tiedottomuudesta hevosen jalkavaivaa kohtaan.
Joten nyt haluan korostaa kaikille sitä, että kyllä! Minä tiedän ja tunnustan hevosen rikkonaisuuden ja koetan parhaan kykyni mukaan tehdä hevosen liikkumisesta sille helpompaa.
Eniten ihmetyttää ihmisten tapa suhtautua tähän asiaan. Videohan oli kuitenkin ainoastaan linkattuna sellaiseen paikkaan, jossa sen näkivät ainoastaan sellaiset ihmiset jotka olisivat hevosen liikkumistavasta tiedustella sielläkin. Ihan vain vaikka kysymällä että ontuuko hevonen? Mielelläni olisin vastannut ja tyhmähän minä olin kun en heti selventänyt mikä tamman historia on. Oh, jälkiviisaus, olet niin kaunista.
Josta päästäänkin asiaan, joka on mietityttänyt miltein joka kerta kun ihmisten ilmoilla hevospiireissä käy. Jokaisesta etsitään ensimmäisenä ne virheet ja puutteet, aivan kun jokainen tahallaan olisi mahdollisimman huono ratsastaja. Kyse ei ole siitä eikö asioita saisi arvostella, mutta tapoja on niin monia. Ja eläinrääkkäys ja hevosten kaltoinkohtelu ovat toki asioita joille ei ymmärrystä tarvitse suoda, mutta mielestäni jos ihminen yrittää parhaansa ja koettaa taitojensa puitteissa hoitaa homman mahdollisimman hevosystävällisesti ja tahtoo oppia koko ajan pitäisi riittää. Kukaan ei ole tähän hommaan valmiina syntynyt eikä valmiiksi edes tule ja valitettavasti jokaisen opettelun taustalle mahtuu lukemattomat määrät epäonnistumisia joiden uhrina tulee aina olemaan hevonen jossain määrin. Onneksi ne ovat hyvin ystävällisiä ja anteeksiantavaisia eläimiä, jotka tarvitsevat aika paljon vääryyttä ennen kuin kääntyvät ihmistä vastaan.
Epäonnistumisia ei tarvitsisi pelätä, mutta niistä PITÄÄ OPPIA! Epäonnistumisen pelossa ihmiset usein kohtelevat hevosiaan ja toisiaan rumasti ja vääryydellä eivätkä uskalla muuttaa tapojansa parempaan suuntaan, koska hetken epävarmuus ja uuden opettelu voi hetken haiskahtaa siltä etteikö vaikka osaisikaan ratsastaa.
Kuka edes saa tästä pahansuopuudesta ja toisten epäonnistumisista mitään? Ja keneltä jonkun muun onnistumiset ja menestys on pois? Jokainen voi yrittää omalla tahollansa parempaan ja ansaita itsekin menestyksen. Eikä aina tarvitse olla puhe kilpailutuloksista, kyse voi olla vaikka menestyksekkäästi laukan nostamisesta.
Minusta tuntuu että mitä enemmän pahaa puhutaan, sitä huonommin hevosia kohdellaan. Kun ympäristön fiilis on hyvä ja epäonnistumiset sallitaan ja tsempataan parempaan suoritukseen, on niin hevoset kuin hevosihmisetkin onnellisempia. Ja miksi ihmeessä tähän ei pyritä enemmän?
Huh, nyt tuntuu jo siltä että olisin itse hymy pyllyssä aamusta illankoittoon... Mitä en kyllä ole, mutta pyrin säilyttämään uskon ihmisiin, yritän antaa ihmisille tilaisuuden osoittaa olevansa uskoni arvoinen ja haluan myös ensimmäisenä ajatella ihmisistä hyvää. Toivon vilpittömästi onnea ja menestystä kaikille, jotka jaksavat olla ystävällisiä ja ymmärtäväisiä ja lisäävät tahollansa kivaa fiilistä. Ja hiukan niille naama norsun.. no, sillä oleville. Koetetaanko jatkossa pitää mölyt mahassa jos ei ole kuin pahaa sanottavaa taikka hoitaa ne sitten asiallisesti tai puida niitä pienessä piirissä ystävien kesken eikä julkisesti kovaan ääneen. Ja aina rakentavampaa olisi puida asia aiheen kohteen kanssa.
"Smile, it confuses people"
