Kesä viuhahti supernopeaan ohi, ja kesäkuun alusta miltein elokuun
loppuun oli leirejä ja hevoset saivat tienata elantoaan talven varalle.
Käyn
kesää nyt läpi muutamien valokuvien muodossa, näin kurjien kelien keskellä on
hyvä saada vielä kurjempi mieli kun katselee valoisia ja lämpimiä
maisemia täynnä olevia valokuvia ;)
Käytiin Ryhlyn tallilla harjoitusestekisoissa toukokuun puolessa välissä. Kisat oli ensimmäiset oman tallin ulkopuolella sekä Koktailille että Heliumille. Koska minkäänlaista varmuutta ei ollut siitä miten pojat käyttäytyisivät pidettiin luokat hyvin pieninä. Alkuun mentiin ristikkoluokka, jolla varmistettiin se että molemmat menee esteiden yli, koska nehän ovat nähneet ainoastaan kotona olevat puomit. Mitään ongelmaa ei onneksi ollut, eikä myöskään 50cm luokassa. Hyvin tyytyväisin mielin hipsittiin rusettien kanssa kotiin, koska kyseessä oli Clear Round luokat!
Toinen uusista hevosista on Juulia, joka on suomenhevostamma iältään 12v. Julle on ollut äitiyslomalla ja ratsastushommat hieman ruosteessa ja lihakset jääneet matkan varrelle, joten nyt on kunnonkasvattaminen ja taitojen palautteleminen työn alla.
Käsitellessä Juulia on oikein perinteisen suomenhevosen tyylinen - isopäinen luuaivo, jonka reittisuunitelmia ei ihan hevillä aina saa muutettua. Maastakäsittelyä onkin joutunut tämän kanssa harrastaa ja pitkien laitumeltahakumatkojen ansiosta sitä joutuu harjoittamaan jokatapauksessa aina kun sen hommiin hakee. Taluttaessa homma on jo melkoisen helppoa, mutta karsinassa vielä tietoisuus ihmisen olemassa olosta on välillä hieman kyseenalaista. Kovin kevyesti ei tämä tyyppi väistele kun toivoisi itselleen tilaa. Mutta onneksi hän on kiltti, kyllä nämä käsittelypulmat karsiutuu vauhdissa pois, niin on muillekin käynyt :)
Muutamia tuntejakin Juulia on jo tehnyt, ja Heliumin
kanssahan tämä on myös samalla laitumella, joten ensi kesänä
toivottavasti saadaan näiden kahden jälkeläinen nähdä!
Ratsastaessa Julle on todella reipas ja pidätteet menevät viiveellä
läpi, mutta uskon että helpottaa kun kunto kasvaa ja saadaan taas
kilometrejä alle. Koulutustasoksi on Jullella mainittu HeC re80cm. Koulupuolta olisi tarkoitus viedä eteenpäin, kun kuulemma Jullen malttamattomuuden takia ei ole sitä puolta petrattu sen enempää. Itse kuitenkin olen sellainen ratsastaja (ja opettajakin), että haluan kaikkien hevosten osaavan kulkea rauhassa ja rennosti, vaikka olisivatkin pikkuisen luonteeltaan mielummin lepattelevia, joten katsotaan kumpi meistä vie pidemmän korren - minä vai Juulia ;)
Meillä täällä taitaa olla jotenkin nopeampi kello. Tuntuu että päivät vain vilisee ja koko ajan olen menossa nukkumaan tai heräämässä ja niiden välillä en kerkiä saada aikaiseksi mitään! Käsittämätöntä. Jospas sit nyt vaikka esittelisi piakkoin uudet hepat ja sittenhän alkaakin jo kesäleirit rullata. Kyllä kesä on parasta aikaa hevostella!
Serasta vielä pieni juoksutusvideo lumiselta (hrr..) kentältä, kun se on liinassa reenaamassa askeliaan. Kun siitä nyt viimeksi on ollut (palo)puhetta täällä ;)
Viime aikoina on tullut keskustelleeksi ihmisten pahantahtoisuudesta, joko kateudesta tai ihan vain luonteenpiirteestä johtuen. Viimeisin juttu oli seuraavasta videosta lähtenyt pieni nettikeskustelu:
Videolla on siis suomenhevostamma Sera. Ja kuten näkyy, Sera ei ravaa puhtaasti. Hevosen taustahan on lähivuosina pelkkänä siitostammana olo, ja nivelrikkokin on jo nuorena hevosena saatu. Nyt tamma tuli meille tekemään myös varsaa, mutta koska vasta tänä keväänä on edessä astutus joutui tamma myös töihin. Videolla tammaa on ratsastettu kaksi viikkoa pienissä pätkissä ja ensimmäisellä kerralla ravia ei meinannut löytyä ollenkaan vaan korvat höröllään tamma paineli laukalla menemään tai vaihtoehtoisesti etupää ravaten ja takapää laukaten. Kuten arvata saattaa historiasta, ei Seralla kovinkaan vahvaa lihaskuntoa tällä hetkellä ole eikä koulutuskaan ole perusasioita pidemmällä. Joten videolla tarkoitin olla ylpeä tammasta koska se on löytänyt hetkittäin hyvinkin hienosti ravin itsestänsä, kunhan malttaa mennä rauhassa ja keskittyen. Luonteeltaanhan Sera on ystävällinen hörhö, joka harhailee uteliaana menemään läpi elämässään ja on tyytyväinen kunhan rutiinit ja kaverit pysyy ;) Joten tämä keskittyminen töihinsä on ollut myös vähän työn alla samoin kun voimaton jalka, johon ei auta kuin voiman, kunnon ja tasapainon kasvattaminen. Ja kuten suurimmalla osalla nivelrikko hevosista - säännöllinen järkevä liikunta eikä missään nimessä seisontaan jättäminen.
Video oli ainoastaan facebookissa päivän, kun se oli jo linkattu epäystävälliseen sävyyn nettiin ja kyseltiin että ontuuko tämä hevonen. Ja siellä sitten arvottiin että onko kyse ontumisesta, tahdittamisesta, huonosta alustasta, epätasaisuudesta ja vaikka mistä. Ja epäiltiin myös minun tiedottomuudesta hevosen jalkavaivaa kohtaan.
Joten nyt haluan korostaa kaikille sitä, että kyllä! Minä tiedän ja tunnustan hevosen rikkonaisuuden ja koetan parhaan kykyni mukaan tehdä hevosen liikkumisesta sille helpompaa.
Eniten ihmetyttää ihmisten tapa suhtautua tähän asiaan. Videohan oli kuitenkin ainoastaan linkattuna sellaiseen paikkaan, jossa sen näkivät ainoastaan sellaiset ihmiset jotka olisivat hevosen liikkumistavasta tiedustella sielläkin. Ihan vain vaikka kysymällä että ontuuko hevonen? Mielelläni olisin vastannut ja tyhmähän minä olin kun en heti selventänyt mikä tamman historia on. Oh, jälkiviisaus, olet niin kaunista.
Josta päästäänkin asiaan, joka on mietityttänyt miltein joka kerta kun ihmisten ilmoilla hevospiireissä käy. Jokaisesta etsitään ensimmäisenä ne virheet ja puutteet, aivan kun jokainen tahallaan olisi mahdollisimman huono ratsastaja. Kyse ei ole siitä eikö asioita saisi arvostella, mutta tapoja on niin monia. Ja eläinrääkkäys ja hevosten kaltoinkohtelu ovat toki asioita joille ei ymmärrystä tarvitse suoda, mutta mielestäni jos ihminen yrittää parhaansa ja koettaa taitojensa puitteissa hoitaa homman mahdollisimman hevosystävällisesti ja tahtoo oppia koko ajan pitäisi riittää. Kukaan ei ole tähän hommaan valmiina syntynyt eikä valmiiksi edes tule ja valitettavasti jokaisen opettelun taustalle mahtuu lukemattomat määrät epäonnistumisia joiden uhrina tulee aina olemaan hevonen jossain määrin. Onneksi ne ovat hyvin ystävällisiä ja anteeksiantavaisia eläimiä, jotka tarvitsevat aika paljon vääryyttä ennen kuin kääntyvät ihmistä vastaan.
Epäonnistumisia ei tarvitsisi pelätä, mutta niistä PITÄÄ OPPIA! Epäonnistumisen pelossa ihmiset usein kohtelevat hevosiaan ja toisiaan rumasti ja vääryydellä eivätkä uskalla muuttaa tapojansa parempaan suuntaan, koska hetken epävarmuus ja uuden opettelu voi hetken haiskahtaa siltä etteikö vaikka osaisikaan ratsastaa.
Kuka edes saa tästä pahansuopuudesta ja toisten epäonnistumisista mitään? Ja keneltä jonkun muun onnistumiset ja menestys on pois? Jokainen voi yrittää omalla tahollansa parempaan ja ansaita itsekin menestyksen. Eikä aina tarvitse olla puhe kilpailutuloksista, kyse voi olla vaikka menestyksekkäästi laukan nostamisesta.
Minusta tuntuu että mitä enemmän pahaa puhutaan, sitä huonommin hevosia kohdellaan. Kun ympäristön fiilis on hyvä ja epäonnistumiset sallitaan ja tsempataan parempaan suoritukseen, on niin hevoset kuin hevosihmisetkin onnellisempia. Ja miksi ihmeessä tähän ei pyritä enemmän?
Huh, nyt tuntuu jo siltä että olisin itse hymy pyllyssä aamusta illankoittoon... Mitä en kyllä ole, mutta pyrin säilyttämään uskon ihmisiin, yritän antaa ihmisille tilaisuuden osoittaa olevansa uskoni arvoinen ja haluan myös ensimmäisenä ajatella ihmisistä hyvää. Toivon vilpittömästi onnea ja menestystä kaikille, jotka jaksavat olla ystävällisiä ja ymmärtäväisiä ja lisäävät tahollansa kivaa fiilistä. Ja hiukan niille naama norsun.. no, sillä oleville. Koetetaanko jatkossa pitää mölyt mahassa jos ei ole kuin pahaa sanottavaa taikka hoitaa ne sitten asiallisesti tai puida niitä pienessä piirissä ystävien kesken eikä julkisesti kovaan ääneen. Ja aina rakentavampaa olisi puida asia aiheen kohteen kanssa.
Muutama päivä sitten oli tammoilla jotakin omituista meininkiä tarhassa. Ensin hypittiin tasajalkaa suoraan ylöspäin ja pukiteltii, sitten juoksenneltiin ja Dasse kävi kaatamassa pyöröpaalin kyljelleen. Tohina jatkui jatkumistaan ja kuvasin sitä hetken videollekkin. Kummia tyyppejä.
Jenni kävi kentällä hommissa ja osoitti taas kuinka kiva se osaa olla. Myös tästä muutama video alla. Toisella videolla kuuluu jotain omituista tyrskintää kun kuvausryhmällä meinaa ilmeisesti pettää pokka ;) Käynti ja ravi sujuu jo ihan kivasti, laukassa Jennin keskittyminen menee pelkästään vielä rytmin säilyttämiseen eikä muuta siltä oikein voi pyytääkkään. Edellisesta ratsastuskerrastakin oli tosiaan vierähtänyt jo pitkähkö tovi vaikka ei ihan seisonnassa olekaan ollut.
Yhtäkkiä alkoi arki viedä niin ettei kerkeä tänne enään mitään rustailla. Viimeinen merkintä oli tosiaan syyskuuta, kun Helium reenaili esteradalla. Ookoo.
Syyskuun lopussa oli harjoitusestekilpailut tallilla, jossa tehtiin paljon "ennätyksiä". Jenni suoritti elämänsä ensimmäisen esteradan puomi-30cm ristikkoradalla sekä 50cm radalla, ja oli hirveän hyvä! Vaikka kokemusta on todella vähän, hyvin nätissä ja hallitussa laukassa suoritti kaikki kaarroksetkin. Helium osallistui ensimmäisiin kilpailuihinsa ja joutui olemaan kahden tamman kanssa samalla verryttelyareenalla, mutta pysyi nahoissansa. Suoritti puomi-30ristikkoluokan hieman kolistellen. Dasse pääsi yli 80cm luokasta. Myös muilla tuli hienoja suorituksia!
Dasse 80cm
Helium puomi-30cm
Jenni 50cm
Harjoituskoulukisatkin tuupattiin läpi pienellä porukalla. Se on kyllä aina jännä huomata kuinka paljon jopa tutussa ja turvallisessa ympäristössä ratsastajat jännittävät tilannetta ja asiat, jotka normaalisti sujuvat hyvin helposti tuottavat radalla takkuilua. Mutta siksihän näitä järjestellään, harjoituksen vuoksi!
Talven tullen hommat hieman hidastui. Tallin traktori ei halua tehdä talvitöitänsä, joten kentän huolto on vähän vähemmällä kun normaalisti. Lumi tulikin tänä vuonna ajoissa, mikä syksyn sateiden jälkeen ei kyllä haitannut, sen verran vetisiä alkoi olemaan kaikki paikat!
Helium otti kasvupyrähdyksen loppuvuodesta. Yhtäkkiä siitä tuli nyhjöttävä ja todella laiska liikkumaan, laukkaili ristilaukkoja eikä tuntunut hallitsevan liikkeitään yhtä hyvin kun ennen. Joten puolentoista kuukauden loman vietti kasvukipujen vuoksi, nyt alkoi taas hommat uudestaan ja virtaa löytyy :) Pellolla on ollut tähän mennessä hauskinta Umpan mielestä, ja siellä se on joutunut harjottelemaan kulkua myös tammojen ollessa samalla läntillä. Hieman niitä kohti kuljettaessa jarrut heikkenevät, mutta mahdottomaksi ei ole heittäytynyt vielä missään kohti. Hyvähän se on oppia kestämään niitäkin - vaikea vältellä niitä tulevaisuudessa kisapaikoilla.
Deisillä myös oli hieman lomaa ratsastushommasta, juoksuteltiin vain liinassa ja irtona. Deisin rankin homma on kasvattaa itselleen ylälinjan lihakset, joilla kantaa ratsastajansa. Nyt raskaammilla pohjilla mentäessä ei jaksa kantaa selässään kun reilu viisi minuuttia ratsastajaansa, ennenkuin huomaa että alkaa lihakset väsyä. Ilman ratsastajaa Deisi jaksaa hengästymättä puksuttaa hangessa laukalla vaikka kuinka, ennemminkin se olen minä joka alkaa toppuuttelemaan maitohappojen pelossa, kun tämä lapsi... Karmeinta Deisin mielestä on selkään kiipeäminen, koska siinä täytyisi jaksaa pitää vähän vastaan kun ratsastaja hetken on enemmän toisella reunalla painonsa kanssa.
Deisi 3v
Helium 3v.
Välillä on vaikea muistaa että Helium ja Deisi on saman ikäisiä, koska ovat kehitykseltään niin täysin eri kohdassa.
Jenni on ajanpuutteen vuoksi jäänyt vähemmälle käytölle, mutta täytyisi taas valosan ajan lisääntyessä saada sekin mukaan remmiin.
En malta odottaa että päivät alkavat taas olemaan pidempiä! Tuntuu että koko talli pyörii aurinkoenergialla paljon paremmin ja nämä synkät kaudet pimeydessä imevät kaikesta sen viimeisen silauksen, kaikki sujuu pikkuisen säästöliekillä. Mutta eipä sillä, se on jopa pimeässäkin hauskaa nähdä kun sekä ratsastajat että hevoset tasaisesti kehittyvät eteenpäin! :)
