Heliumin startti kohti kisahevosuutta

Helium polkaisi käyntiin uransa kisahevosena tänä keväänä. Tarkoitus olisi siis saada mahdollisimman paljon kokemusta sille nyt, ja aloitettiin harjoituskisoilla. Ensin käytiin hyppäämässä ulkokentällä 50cm sekä 60-70cm luokat, mitkä sujui hyvin. Seuraavaksi käytiin hyppäämässä 60-70cm luokka maneesissa. Heliumhan ei ikänään ole maneesissa hypännyt, mutta oikeastaan ainut miten se siihen vaikutti, oli se että vetäytyi vähän kuoreensa ja oli hieman hidas. Suoritti kuitenkin kaikki pyydetyt tehtävät, joten ei voi moittia. Alla videot radoista!

Näistä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Muutospuuhia

Keskiviikkona muutti ensimmäiset kaksi hevosta uudelle puolelle. Onhan nämä täällä laitumella ollut kyllä ennenkin, että sinänsä mikään uusi ympäristö ei hevosille tämä keltaisen talon piha ole.

Iivarihan ruunattiin puolitoista viikkoa sitten, ja tosi hyvin toipui tästä. Kovin turvonnut ei ollut missään vaiheessa ja liikkui mielellään koko ajan. Pistäminenkin on vaivatonta tämän kanssa, joten kaiken kaikkiaan ei mitään ongelmaa. Nyt sitten oli aika antaa Iivarille oma tamma! Puolitoista viikkoa ruunauksen jälkeen Deisi sekä Iivari talutettiin niiden uuteen tarhaan ja itse olin valmistautunut kameran kanssa, koska vauhtia ei varmasti tästä tapaamisesta puutu!

Kaksi huutoa molemmilta ja se oli siinä. Deisi vähän yritti takamusta heittää ja potkia Iivaria mutta ukko oli jo siinä vaiheessa lähtenyt hölkkäämään tarhaa ympäri että mikä mesta tämä on, niin ei edes huomannut moista. Ja Deisikin lähti perässä tarkastamaan aitojen sijaintia. Sen jälkeen alettiinkin jo syömään heiniä. Koko päivänä ei pariskunta nahistellut, muutaman kerran Iivari yritti astua Deisiä, mutta tamma ei antanut ja luikki karkuun eikä Iivari kovin hanakasti jaksanut yrittää sitten. Eli kaiken kaikkiaan hyvin meni, nyt loppui Iivarin yksinelo! Ihanaa!

Pihapiiri sen sijaan muuttuu koko ajan enemmän kaaokseksi, ja tulee sitä olemaan vielä varmasti useamman kuukauden ennenkuin alkaa siistiytymään. Ja toki joka kerta kun jotain uutta aletaan rakentamaan hevospuolelle tulee kaaos taas.. Mutta eiköhän se tästä selkiinny! Katokseen on alettu rakentamaan tilapäishoitopaikkaa hevosille, johon mahtuu kolme hevosta hoidettavaksi, sekä käytössä olevat varusteet tulevat myös sinne. Kesemmällähän pystyy hyvin laittaa pihalla puomissa myös tyyppejä valmiiksi, mutta onneksi on myös sateensuoja missä varustaa. Hetken aikaa joutuu kyllä pelaamaan kaikenlaisien tilapäisratkasujen kanssa, mutta onneksi tietää että se ei ihan ikuisesti jatku.

Kuivaa ja lämmintä kevättä toivotaan nyt vaan!

Kengityksiä ja odottelu puuhia.

Heliumilla tosiaan oli elämänsä kolmas kengitys ja ekat hokkikengät. Hienosti se sujuu, vähän tuppaa vaan tylsistymään kun pitää seisoskela sen mielestä ihan syyttä alka ylhäällä liian kauan ja nostella sitä koko ajan uudestaankin. Tästäkin syystä kengitettiin ekana päivänä etupää ja toisena päivänä takapää, että Heliumin kärsivällisyys kestäisi . Ja kestihän se, tosin vuoron odottelu oli niin tylsää, että piti Martin kanssa nahistella karsinoissa ;)

Ekaa kertaa sai ihan työskennellä jalka pukilla, ekat kengitykset vain treenattiin jalan pitelemistä siinä.

Wallukin oli työn alla.

Seuraavana päivänä takajalat. Myös ne Helium piti jo hyvin pukin päällä.

Tahtiajatuksia

Vaikka suurin osa hevosistani toimii päätyönään tuntihevosena, pyrin ajattelemaan tunneilla sitä, mitä kyseiset hevoset kaipaavat treeniinsä. Ja opettamaan ratsastajille sitten sitä, mikä tekee hevosille hyvää. Toivon myös, että hevoset eivät pääse harjoittamaan vääriä asioita kovinkaan paljoa tuntien aikana, vaikka täysin kokonaanhan sitä ei voi välttää ikinä. Eikä tietysti tarvitsekaan. Tärkeintä on, että hevonen osaa korjata itsensä takaisin oikeaan työskentelytapaan, eikä väärä muodostu tavaksi.

Yksi asia, mikä välillä tuntuu mietityttävän ratsastajia, on se, kuinka kovaa hevosen tulee kulkea. 

Jokaisella hevosella on oma vauhtinsa, tempo ja tahti, jota sen on helppo kulkea. Jossa se kerkeää levätä askeleessa, lihakset työskentelevät ilman jatkuvaa jännitystilaa. Tempo ja tahti, jossa liike kulkee rennosti läpi kropan ja hevonen kykenee taipumaan, keskittymään, kuuntelemaa ja tasapainottumaan. Hevonen on tyytyväisenä ohjan ja pohkeen välissä. Kuinka sitten tunnistaa moinen?

Ratsastushan on vahvasti myös tunnelaji, vaikka tekniikkakin on äärimmäisen tärkeää. Joten ratsastamalla paljon ja oikeanlaisessa ohjauksessa tai hyvin ajatuksen kanssa itsenäisesti ratsastamalla oppii tunnistamaan sen koska hevonen on hyvässä tasapainossa ja liikkuu omassa luonnollisessa tahdissaan. 

Mutta sitä ennenkin on tiettyjä keinoja josta asiaa voi alkaa purkamaan ja tässä tapa josta on hyvä lähteä liikkeelle. Yleensä hyvässä tahdissa liikkuvan hevosen ravissa on helppo keventää. Askel antaa sinulle hieman vauhtia kevennykseen ja sinulla on aikaa toteuttaa kevennys rauhassa. Jos tuntuu että joutuu niska limassa keventämään vailla järjen tai kropanhallinnan häiventäkään, voi olla että vauhti on liian kova. Tai allasi on shetlanninponi (ja silti vauhti saattaa olla liian kova ;) ) Yleensä siihen liittyy myös tunne, että hienovaraisella pidätteellä ei olisi minkäänlaista vaikutusta, mutkat menee kantaten kuin moottoripyörällä ja taivuttamiset ja muut temput jää tekemättä, kun keskittyminen menee vauhdinhallintaan tai siihen ettei ole kenenkään tiellä. Ensialkuun saattaa olla että hevosesi pitää mennä korvat lepattaen että tunnistat tämän, mutta pikkuhiljaa alat aistimaan sen helpommin ja helpommin. Hevonen voi "viedä" sinua myös rauhallisemmassa tahdissa. Se tuntuu ikäänkuin siltä, että se juoksisi koko ajan hiukan alamäkeen, joka vie teitä hiukan liian kovaa koko ajan, ja joudut pidättelemään että ette menisi nokillenne. Jotkut hevoset onnistuvat tässä hienosti myös käynnissä, laukasta puhumattakaan.

Liian hitaassa tahdissa liikkuva hevonen tuntuu siltä kun pyörä ylämäessä. Heti kun lakkaat polkemasta, se hyytyy. Sinulla saattaa olla tunne, että sinun on nylkytettävä satulaa tai tampattava hevosen kylkeä jatkuvasti vain jotta se JATKAA MATKAANSA. Kevennys voi tuntua raskaalta, joudut tehdä paljon töitä jotta pääset edes satulasta askeleeksi ylös. Kaikenlaiset "temput" tuntuvat mahdottomilta, kun keskittyminen menee siihen että hevonen laittaa tossua toisen eteen. Pienikin ajatus asetuksesta saa liikkeen hyytymään.

Kun hevonen on näin ohjan ja pohkeen välissä, eli reagoi nopeasti ja rennosti sekä pidättäviin, että eteenpäin ajaviin apuihin, ollaan jo hyvällä tiellä. Ja tämä on asia, jota joutuu tarkistella vähän väliä ratsastuksensa aikana. Siirtymiset askellajista toiseen tai askellajin sisällä oikein tehtynä ovat oivallinen keino saada hevonen kuulolle ja rentoutumaan hyvään tahtiin. 

Kun harjoitellaan asioita, aloitetaan ensin mielummin hitaammasta tahdissa, jossa liike opetellaan. Esimerkiksi hevosella taipuminen. Jotta hevonen kerkeää taivuttamaan kroppaansa, täytyy sen mennä sellaisessa vauhdissa, jossa se kykenee vielä kroppansa hallitsemaan. Varsinkin kun lämmitellään. Iso eläin ja isot lihakset vaativat aikaa, jotta lämpenevät ja alkavat toimimaan. Lämpeneminen ei nopeudu sillä, että reivataan tukka putkella kenttää ympäri. Vaikka hevonen menisi hyvinkin hitaan tuntuisesti, mutta se on kuulolla, tuntuu herkältä, lähtee hyvin eteenpäin pyydettäessä, se EI ole laiska. Hitaus ei ole sama kuin laiskuus ja energia ei ole sama kuin kova vauhti. Jotkut hevoset sitä vastoin tarvitsevat reippaamman vauhdin, jotta saavat jalat alle, ja tarpeeksi energiaa saavuttaakseen hyvän tahdin. Usein (mutta ei tokikaan aina) kyseessä on heikommassa lihaskunnossa olevat hevoset, jotka kompensoivat vauhdilla puutteellista kropanhallintaansa. Samaisilla hevosilla voi olla ongelmia pysähdyksessä tai ratsastajan kanssa pitkän aikaa paikallaa seisomisessa tasaisesti paino kaikilla neljällä jalalla.

Mitä pidemmälle koulutuksessa edetään hevosen kanssa ja mitä paremmin sen saa tasapainoon ja painoa siirrettyä takajaloille, sitä enemmän sille tulee säätövaraa askellajeihin ilman että tahti tai tasapaino rikkoutuu. Alkuvaiheessa oleva hevonen (tai ratsastaja) joutuu keskittymään siihen että kykenee kantamaan itsensä tasaisessa luonnollisessa tahdissa ja temmossa etenevän hevosen. Se on kuin pilatesta! Kuinka helpolta ja kevyeltä se näyttääkään ja liikkeet ovat hyvin pieniä, mutta kun ne tekee itsensä kannatellen ja hitaasti..huh, ei se kovin kevyttä tai helppoa olekaan. Kun kropanhallinta ja lihaskunto paranee, pystyy liikkeitä tehdä samalla hallittavuudella kovemmassa vauhdissa, suuremmalla energialla ja näyttävämmin.

Seuraavan kerran kun kävelet, mieti mitä tahtia luonnostasi kävelet. Jos pyrit muuttamaan sitä, esimerkiksi kävelemällä hyvin hitaasti tai reippaasti, joudut keskittymään asiaan ja tekemään töitä asian eteen. Luonnollisessa tahdissa on yleensä helppo edetä, ajatella muutakin kuin sitä mihin jalkansa laittaa.

Heliumin estetreenejä

Heliumilla oli ollut jonkinmoinen tauko esteissä, yritettiin miettiä että koskahan edellinen kerta olisi ollut. Ja se taitaa olla tämä:

Ainakaan ei ole mitään muistikuvaa, että tämän jälkeen olisi paljoa hypätty. Eli puolisen vuotta, pakko se on myöntää! Nyt sitten aloiteltiin hommaa taas ja pienillä esteillä mentiin. Silti huomasi että montaa hyppyä ei pystynyt ottamaan, kun Heliumilta loppui jo puhti. Edistystä kuitenkin on, vaikka ei ollakaan itse esteitä. Siitä on tullut paljon tarkempi jaloistaan, eli siis vaan roiskaise jotenkin, niin kuin se välillä tuppaa tekemään pienillä esteillä. Nyt se selkeästi katsoo missä puomi on ja nostaa itsensä esteen yli. Laukkaan on tullut paljon enemmän säätövaraa, eikä Heliumin ratkaisu ole "lisää kaasua!" vaan malttaa kerätä energistä laukkaa mistä on helppo ponnistaa yli. Jospa sitä nyt pääsisi pikkuhiljaa taas estetreeneihin kiinni ja kuntoa siihen hommaan, niin voisi vaikka estevalmennukseenkin sen viedä!

Uupuneen oloinen treenaaja hölkkäilee kivaa tahdikasta ravia loppuverryttelyksi:

Loppuun vielä video Heliumin perhe-elämästä. Videolla siis sen viimevuotinen Heikki-orivarsa, toissavuotinen Höö-risteytystammavarsa (ottolapsi. ei verisukua) sekä kantavana oleva Juulia-emäntä. Maassa on siis mehupönikkä, mitä pitää käydä välillä höpläämässä. On ne niin hauska pesue!

Kädetöntä ratsastusta?

Aina säännöllisesti minut valtaa sellainen saarnaajafiilis. Ja aika usein huomaan paahtavani käsistä.

En usko siihen, että ilman käsiä voisi ratsastaa niin kutsuttua kouluratsastusta. En kyllä myöskään väitä että niillä pitäisi tehdä kovinkaan paljoa. Mutta silti niitä tarvitaan - asettamassa raameja hevoselle, säätämässä sen pään asentoa ja antamassa yhtä tukipistettä sille. Ja tämä kaikki siksi että sen olisi helpompi tehdä työnsä ja antaa ratsastajan auttaa sitä jumppaamaan kehoaan.

Miten minä sitten haluan että käsiä käytetään? Ensinnäkin perustan ajatuksen sille, että tavoite on passiivinen ja tasainen tuntuma. Hyvin kevyt, mutta tuntuma kuitenkin. Kaikkien liikkeiden suuhun tulisi tulla tasaisesti ja rauhassa, jolloin hevonen uskaltaa pitää leukansa rentoina. Rennon leuan tunnistaa yleensä käteen siitä, että suu tuntuu "pehmeältä". Kovasuisen hevosen ratsastukseen ei auta kovakätinen "irroittelu" nykivillä liikkeillä tai ylipäätään otteiden koventaminen. Tällanen ratsastus aiheuttaa vain hevosen jännittymisen lisää. Tuskin sitä itsekään haluaisi kovin paljoa rentoutua samanlaisessa tilanteessa. Aina kun suuhun kohdistaa jonkin pyynnön, tulisi odottaa että hevonen antaa päänsä ja myötää ohjasotteelle. Ikinä ei tulisi voimalla jäädä pitelemään hevosta missään asennossa. Jos huomaat että ratsastaessa on käsivarret maitohapoilla, jossain on mennyt metsään. Koska "kovasuisen" hevosen suu tuntee ihan tasan yhtä paljon kun herkempikin hevonen, joten voi vain miettiä mikä on tunnelma kuolaimen kohdalla suussa.

Hevonen tulisi siis opettaa myötäämään ohjalle. Ja jossain määrin sen joutuu ratsastustunneilla opettamaan hevoselle joka kerta uudestaan, kun ratsastaja vaihtuu. Jos muutamalla edellisellä tunnilla on ollut ratsastaja joka ei ole osannut pyytää myötäystä tai ei ole ollut johdonmukainen pyynnöissään, voi olla että hevonen on "jäykistynyt". Kyse ei välttämättä ole siis muutakuin siitä, että ei ymmärrä että tällä kertaa pyynnöille tulisi pehmentyä ja antaa myöden. Joten alkukäyntien aikana on hyvä kevyesti kerrata ohjalle myötääminen.

Kädethän ihmisellä ovat muutakin kuin vain nyrkki. Ne jatkuvat aina olkapäihin ja lapaluihin saakka. Yritä unohtaa nyrkeillä ratsastaminen välillä, ja ajattele kuinka pitkälle pystyt tuntemaan hevosen suun. Ja kuinka pitkältä hevonen tuntee sinut. Ota ajatus mukaan kaikkeen mitä hevoselta pyydät. Miksi pyydät, mitä haluat että hevonen tekee ja lopeta pyytäminen heti kun huomaat hevosen tottelevan. Pyynnön voi toistaa heti uudestaan kun haluttu liike lakkaa ja korjata hevonen takaisin. Mutta älä jää pitämään. Älä "irroittele" varmuuden vuoksi, älä pidä turhaa elävää kuolainta, älä repäise äläkä aiheuta mitään, mikä aiheuttaa hevosen leukojen puristumisen yhteen. Ohjasotetta voi voimistaa asteittain ja tasaisesti niin, että hevonen haluaa löytää jonkin ratkaisun sille, että pääsee paineesta eroon.

Hevosen tulee kulkea pyöreänä, se on sen työskentelyasento. Ja hevonen tulisi opettaa myös siihen, että kun se kulkee itsensä kannatellen, se on sille kannattavaa. Ratsastaja tulisi opettaa siihen, mikä on tavoitteena ohjasotteille ja varsinkin mikä on asetus ja sen tavoite, jota vähätellään ja opetellaan väärin aivan liian usein.

Se tunne, kun hevonen taipuu ja asettuu kaarteessa pelkästään sillä että suuntaat itsesi kaarteen suuntaan on hieno. Silloin ei tarvita "irroittelevaa sisäohjaa, vastaan kiskovaa ulko-ohjaa, kaivelevaa sisäpohjetta ja tukevaa ulkopohjetta". Kaikki tulee itsestään, hevonen lukee ajatuksesi kropastasi ja työskentelee rentona ja tyytyväisenä allasi.

Tulossa olisi kurssipäivä, jossa ensimmäinen tunti harjoitellaan maastakäsin myötäämistä ja seuraavalla tunnilla ratsailta!