Talvi kerkesi tulla!

Yhtäkkiä alkoi arki viedä niin ettei kerkeä tänne enään mitään rustailla. Viimeinen merkintä oli tosiaan syyskuuta, kun Helium reenaili esteradalla. Ookoo.

Syyskuun lopussa oli harjoitusestekilpailut tallilla, jossa tehtiin paljon "ennätyksiä". Jenni suoritti elämänsä ensimmäisen esteradan puomi-30cm ristikkoradalla sekä 50cm radalla, ja oli hirveän hyvä! Vaikka kokemusta on todella vähän, hyvin nätissä ja hallitussa laukassa suoritti kaikki kaarroksetkin. Helium osallistui ensimmäisiin kilpailuihinsa ja joutui olemaan kahden tamman kanssa samalla verryttelyareenalla, mutta pysyi nahoissansa. Suoritti puomi-30ristikkoluokan hieman kolistellen. Dasse pääsi yli 80cm luokasta. Myös muilla tuli hienoja suorituksia!

Dasse 80cm

Helium puomi-30cm

Jenni 50cm

Harjoituskoulukisatkin tuupattiin läpi pienellä porukalla. Se on kyllä aina jännä huomata kuinka paljon jopa tutussa ja turvallisessa ympäristössä ratsastajat jännittävät tilannetta ja asiat, jotka normaalisti sujuvat hyvin helposti tuottavat radalla takkuilua. Mutta siksihän näitä järjestellään, harjoituksen vuoksi!

Talven tullen hommat hieman hidastui. Tallin traktori ei halua tehdä talvitöitänsä, joten kentän huolto on vähän vähemmällä kun normaalisti. Lumi tulikin tänä vuonna ajoissa, mikä syksyn sateiden jälkeen ei kyllä haitannut, sen verran vetisiä alkoi olemaan kaikki paikat!

Helium otti kasvupyrähdyksen loppuvuodesta. Yhtäkkiä siitä tuli nyhjöttävä ja todella laiska liikkumaan, laukkaili ristilaukkoja eikä tuntunut hallitsevan liikkeitään yhtä hyvin kun ennen. Joten puolentoista kuukauden loman vietti kasvukipujen vuoksi, nyt alkoi taas hommat uudestaan ja virtaa löytyy :) Pellolla on ollut tähän mennessä hauskinta Umpan mielestä, ja siellä se on joutunut harjottelemaan kulkua myös tammojen ollessa samalla läntillä. Hieman niitä kohti kuljettaessa jarrut heikkenevät, mutta mahdottomaksi ei ole heittäytynyt vielä missään kohti. Hyvähän se on oppia kestämään niitäkin - vaikea vältellä niitä tulevaisuudessa kisapaikoilla.

Deisillä myös oli hieman lomaa ratsastushommasta, juoksuteltiin vain liinassa ja irtona. Deisin rankin homma on kasvattaa itselleen ylälinjan lihakset, joilla kantaa ratsastajansa. Nyt raskaammilla pohjilla mentäessä ei jaksa kantaa selässään kun reilu viisi minuuttia ratsastajaansa, ennenkuin huomaa että alkaa lihakset väsyä. Ilman ratsastajaa Deisi jaksaa hengästymättä puksuttaa hangessa laukalla vaikka kuinka, ennemminkin se olen minä joka alkaa toppuuttelemaan maitohappojen pelossa, kun tämä lapsi... Karmeinta Deisin mielestä on selkään kiipeäminen, koska siinä täytyisi jaksaa pitää vähän vastaan kun ratsastaja hetken on enemmän toisella reunalla painonsa kanssa.

Deisi 3v

Helium 3v.

Välillä on vaikea muistaa että Helium ja Deisi on saman ikäisiä, koska ovat kehitykseltään niin täysin eri kohdassa.

Jenni on ajanpuutteen vuoksi jäänyt vähemmälle käytölle, mutta täytyisi taas valosan ajan lisääntyessä saada sekin mukaan remmiin.


En malta odottaa että päivät alkavat taas olemaan pidempiä! Tuntuu että koko talli pyörii aurinkoenergialla paljon paremmin ja nämä synkät kaudet pimeydessä imevät kaikesta sen viimeisen silauksen, kaikki sujuu pikkuisen säästöliekillä. Mutta eipä sillä, se on jopa pimeässäkin hauskaa nähdä kun sekä ratsastajat että hevoset tasaisesti kehittyvät eteenpäin! :)