keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Ratsastaja peräänantoon.

Aiheena on tainnut pyöriä nyt muutamien kanssa se mistä ratsastajan pää näyttää kasvavan. Tarkoituksenahan olisi, että pää kasvaisi nätisti hartijoiden välistä, mutta sen sijaan toisilla (hep! Yksi ilmottautuu täältä heti!) se näyttää kasvavan rintakehästä ulos.

Joskus voi ratsastaa myös ihan kokonaan ilman päätä, asettaa vain kypärän hartioille!

Ihmisen pää on painava, aikuisella 4-5kg hujakoilla, joten se kannattaa asetella niin ettei sen kantamisesta aiheudu ylimääräistä jännitystä. Jos jopa varpaiden kipristäminen pistää istuntasi ranttaliksi, mitä luulet pään roikottamisen tekevän?
Suurinosa kulkee leuka edellään, niska lyhyenä (ja kuinka moni luki tätä juuri nyt niin?). PÄÄ YLÖS! LEUKA YLÖS!" Kun käskin sinua nostamaan "pään ylös" tai "leuan ylös" lyhensit luultavasti niskaa lisää.  Mieti miltä tämänlainen hevonen näyttää ja tuntuu?
Oikean asennon päälle voi löytää menemällä selkä seinää vasten ja leuka vaakatasossa koettaa saada takaraivonsa osumaan seinään (rauhallisella vauhdilla, tämä tehdään ilman kypärää).  Leukaa usein pitää siis työntää taaksepäin, kaksoisleukaa ei kannata tässä vältellä!
Voit myös ottaa pienen tupon hiuksiasi sormiisi ja nostaa ylöspäin. Ota hiustupsu käteen suurin piirtein siitä kohdasta takaraivoasi johon jakaus luonnollisesti loppuisi, mistä "alamäki" alkaa, keskeltä päätä. Nostamalla päätäsi tästä kohdasta voit huomata niskasi pidentyvän. Voit myös tarttua kiinni korvistasi (korvanlehden yläreunasta) ja rentoutat niskasi, jolloin niska pitene ja "tulet kuolaimelle"  hevostermein. Leukaluun tulisi olla suurinpiirtein vaakatasossa, koska näin myös hengityksesi kulkee parhaiten, ja tätä voi kokeilla vaikka tässä lukiessa. Hengittele eri asennoissa - leuka alhaalla ja leuka ylhäällä. Siinä missä hengitys kulkee parhaiten, olet oletettavasti melko ideaalisessa asennossa pääsi kanssa. Aluksi asento voi olla vieras, mutta loppujen lopuksi siinä pitäisi olla melko vaivatonta olla. Ajattelematta se tuskin aluksi kuitenkaan pysyy.
Jos kuljet pää retkottaen, joutuu selkälihaksesi pitelemään kovasti vastaan ettei se retkahda. Hengitys ei kulje yhtä vaivattomasti, liikkeiden joustaminen vaikeutuu, selkälihakset ja niska kipeytyy. Retkottava pää ja alasluotu katse usein kulkevat myös yhdessä ja nämä vievät äkkiä ylävartalosi etukumaraan.

Pienen nyökytyksen tekeminen pitäisi olla mahdollista. Ihanan pienenpientä ja nopeata "kyllä"- ja "ei- nyökytystä, niin että tuntuu että pääkallo vain heiluu (pystysuoran) kaularangan nokassa. Jos homma tuntuu vaikealta, koeta muuttaa pääsi asentoa. Lauluopettajat usein myös opettavat oikeaoppisen pään asennon, koska tällöin myös ääni kuuluu puhtaimmin - voit toki myös kokeilla sitä.

Leuka edellä ratsastavat kärsivät myös hypätessä monesti. Varsinkin kun hevonen tekee vähän yllättävän hypyn, ratsastajat pää jää liikkeestä jälkeen ja retkahtaa ikävästi - usein myös repäisee hevosta vahingossa suusta taaksepäin heilahtaessa. Liikkeessähän pään paino moninkertaistuu kun mukaan astuu myös liike-ernegia, joten monen kilon möntin heilahtaessa holtittomasti ylävartalo kyllä seuraa monesti perässä. Hypätessä joutuukin katselemaan "altakulmain" eteenpäin, jotta niska säilyy pitkänä.

Näitä kannattaa harjoitella ensin muualla kuin hevosen selässä.  Joutsenenkaulat kesään 2012 mennessä, kaikki mukaan ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti