Tahtiajatuksia

Vaikka suurin osa hevosistani toimii päätyönään tuntihevosena, pyrin ajattelemaan tunneilla sitä, mitä kyseiset hevoset kaipaavat treeniinsä. Ja opettamaan ratsastajille sitten sitä, mikä tekee hevosille hyvää. Toivon myös, että hevoset eivät pääse harjoittamaan vääriä asioita kovinkaan paljoa tuntien aikana, vaikka täysin kokonaanhan sitä ei voi välttää ikinä. Eikä tietysti tarvitsekaan. Tärkeintä on, että hevonen osaa korjata itsensä takaisin oikeaan työskentelytapaan, eikä väärä muodostu tavaksi.

Yksi asia, mikä välillä tuntuu mietityttävän ratsastajia, on se, kuinka kovaa hevosen tulee kulkea. 

Jokaisella hevosella on oma vauhtinsa, tempo ja tahti, jota sen on helppo kulkea. Jossa se kerkeää levätä askeleessa, lihakset työskentelevät ilman jatkuvaa jännitystilaa. Tempo ja tahti, jossa liike kulkee rennosti läpi kropan ja hevonen kykenee taipumaan, keskittymään, kuuntelemaa ja tasapainottumaan. Hevonen on tyytyväisenä ohjan ja pohkeen välissä. Kuinka sitten tunnistaa moinen?

Ratsastushan on vahvasti myös tunnelaji, vaikka tekniikkakin on äärimmäisen tärkeää. Joten ratsastamalla paljon ja oikeanlaisessa ohjauksessa tai hyvin ajatuksen kanssa itsenäisesti ratsastamalla oppii tunnistamaan sen koska hevonen on hyvässä tasapainossa ja liikkuu omassa luonnollisessa tahdissaan. 

Mutta sitä ennenkin on tiettyjä keinoja josta asiaa voi alkaa purkamaan ja tässä tapa josta on hyvä lähteä liikkeelle. Yleensä hyvässä tahdissa liikkuvan hevosen ravissa on helppo keventää. Askel antaa sinulle hieman vauhtia kevennykseen ja sinulla on aikaa toteuttaa kevennys rauhassa. Jos tuntuu että joutuu niska limassa keventämään vailla järjen tai kropanhallinnan häiventäkään, voi olla että vauhti on liian kova. Tai allasi on shetlanninponi (ja silti vauhti saattaa olla liian kova ;) ) Yleensä siihen liittyy myös tunne, että hienovaraisella pidätteellä ei olisi minkäänlaista vaikutusta, mutkat menee kantaten kuin moottoripyörällä ja taivuttamiset ja muut temput jää tekemättä, kun keskittyminen menee vauhdinhallintaan tai siihen ettei ole kenenkään tiellä. Ensialkuun saattaa olla että hevosesi pitää mennä korvat lepattaen että tunnistat tämän, mutta pikkuhiljaa alat aistimaan sen helpommin ja helpommin. Hevonen voi "viedä" sinua myös rauhallisemmassa tahdissa. Se tuntuu ikäänkuin siltä, että se juoksisi koko ajan hiukan alamäkeen, joka vie teitä hiukan liian kovaa koko ajan, ja joudut pidättelemään että ette menisi nokillenne. Jotkut hevoset onnistuvat tässä hienosti myös käynnissä, laukasta puhumattakaan.

Liian hitaassa tahdissa liikkuva hevonen tuntuu siltä kun pyörä ylämäessä. Heti kun lakkaat polkemasta, se hyytyy. Sinulla saattaa olla tunne, että sinun on nylkytettävä satulaa tai tampattava hevosen kylkeä jatkuvasti vain jotta se JATKAA MATKAANSA. Kevennys voi tuntua raskaalta, joudut tehdä paljon töitä jotta pääset edes satulasta askeleeksi ylös. Kaikenlaiset "temput" tuntuvat mahdottomilta, kun keskittyminen menee siihen että hevonen laittaa tossua toisen eteen. Pienikin ajatus asetuksesta saa liikkeen hyytymään.

Kun hevonen on näin ohjan ja pohkeen välissä, eli reagoi nopeasti ja rennosti sekä pidättäviin, että eteenpäin ajaviin apuihin, ollaan jo hyvällä tiellä. Ja tämä on asia, jota joutuu tarkistella vähän väliä ratsastuksensa aikana. Siirtymiset askellajista toiseen tai askellajin sisällä oikein tehtynä ovat oivallinen keino saada hevonen kuulolle ja rentoutumaan hyvään tahtiin. 

Kun harjoitellaan asioita, aloitetaan ensin mielummin hitaammasta tahdissa, jossa liike opetellaan. Esimerkiksi hevosella taipuminen. Jotta hevonen kerkeää taivuttamaan kroppaansa, täytyy sen mennä sellaisessa vauhdissa, jossa se kykenee vielä kroppansa hallitsemaan. Varsinkin kun lämmitellään. Iso eläin ja isot lihakset vaativat aikaa, jotta lämpenevät ja alkavat toimimaan. Lämpeneminen ei nopeudu sillä, että reivataan tukka putkella kenttää ympäri. Vaikka hevonen menisi hyvinkin hitaan tuntuisesti, mutta se on kuulolla, tuntuu herkältä, lähtee hyvin eteenpäin pyydettäessä, se EI ole laiska. Hitaus ei ole sama kuin laiskuus ja energia ei ole sama kuin kova vauhti. Jotkut hevoset sitä vastoin tarvitsevat reippaamman vauhdin, jotta saavat jalat alle, ja tarpeeksi energiaa saavuttaakseen hyvän tahdin. Usein (mutta ei tokikaan aina) kyseessä on heikommassa lihaskunnossa olevat hevoset, jotka kompensoivat vauhdilla puutteellista kropanhallintaansa. Samaisilla hevosilla voi olla ongelmia pysähdyksessä tai ratsastajan kanssa pitkän aikaa paikallaa seisomisessa tasaisesti paino kaikilla neljällä jalalla.

Mitä pidemmälle koulutuksessa edetään hevosen kanssa ja mitä paremmin sen saa tasapainoon ja painoa siirrettyä takajaloille, sitä enemmän sille tulee säätövaraa askellajeihin ilman että tahti tai tasapaino rikkoutuu. Alkuvaiheessa oleva hevonen (tai ratsastaja) joutuu keskittymään siihen että kykenee kantamaan itsensä tasaisessa luonnollisessa tahdissa ja temmossa etenevän hevosen. Se on kuin pilatesta! Kuinka helpolta ja kevyeltä se näyttääkään ja liikkeet ovat hyvin pieniä, mutta kun ne tekee itsensä kannatellen ja hitaasti..huh, ei se kovin kevyttä tai helppoa olekaan. Kun kropanhallinta ja lihaskunto paranee, pystyy liikkeitä tehdä samalla hallittavuudella kovemmassa vauhdissa, suuremmalla energialla ja näyttävämmin.

Seuraavan kerran kun kävelet, mieti mitä tahtia luonnostasi kävelet. Jos pyrit muuttamaan sitä, esimerkiksi kävelemällä hyvin hitaasti tai reippaasti, joudut keskittymään asiaan ja tekemään töitä asian eteen. Luonnollisessa tahdissa on yleensä helppo edetä, ajatella muutakin kuin sitä mihin jalkansa laittaa.